Alatoopi, eli lihahyytelö

Kuinka nämä lomapäivät rientääkin! Ei meinaa tietokoneen ääreen keretä ollenkaan. Ja hyvä niin! Lomalla saa chillata. Tuntuu silti niin kiireiseltä eri projektien kanssa, että miten sitä yleensä ehtikään edes käydä töissä!

Juhannuksena kokoonnuimme siskojen ja perheiden kanssa vanhemipieni luo maalle ja grillassimme kokonaisen possun. Olemme tehneet tämän kerran aikaisemminkin, monta vuotta sitten, mutta tulos ei meitä tyydyttänyt, joten ajattelimme uusia haasteen. Janne ja minä tulimme hieman muiden jälkeen paikalle, joten itse possun grillaaminen jäi meiltä enimmäkseen kokematta. Viimeksi kun grillasimme koko possun, paikalla ei ollut insinööriä kuten nyt, ja kas, possun grillaus oli nyt huimasti edistyksellisempää. Viimeksi possu oli jossain neliskanttisessa huonekalutangossa, jolloin sitä pystyi kääntämään 90 atetta kerralla. Nyt insinööri-lanko oli tehnyt navetasta löydetyllä sähkömoottorilla hienon laitteen jolla possu pyöri upeasti nappia painamalla. Olipas meillä lystiä!

Possu oli myös muutenkin paljon parempaa kuin viimeksi. Tällä kertaa halkaisimme possun "perhoseksi", joten myös grillausaika pieneni reippaasti.

Mutta, se alatoopi. Possun pää olisi jäänyt syömättä ja ennen kuin äiti ehti syöttää sen koiralle, tuli mieleeni, että siitähän voisi tehdä alatoopia. Näin ollen possun päätä keitettiin vielä erikseen muutama tunti, en kyllä tiedä oliko tarpeellista, mutta näin tehtiin. Sitten possun pää halkaistiin ja kaikki hyvät lihapalat otettiin talteen. Pään keitinvedestä tuli niin tummaa ja rasvaista, että päätimme olla käyttämättä sitä.

Teimme siis uuden liemen vedestä, sipulista, porkkanasta ja mausteista (mustapippuri ja laakeri, ehkä muutakin...). Keitimme lientä kunnes porkkanat olivat al dente ja siivilöimme sen.

Possun lihat paloiteltiin pieneksi ja aseteltiin keitettyjen porkkanoiden kanssa astiaan. Laitoimme liivatetta ohjeen mukaan edellä keitettyyn kirkkaaseen liemeen ja kaadoimme sen possuastiaan ja jätimme tekeytymään iltaan asti.

Hyvin toimi! Liivatetta olisi voinut olla hieman enemmän, samoin suolaa, muuten hyvä ja kaikki syötiin. Myös sisareni, joka ei tätä herkkua muista koskaan aikuisiässä syöneensä, piti tästä.  Ja Etelä-Afrkallaisillekin tämä oli tuttu juttu, taitaa olla sylttiä, tai jotain sellaista sielläpäin. Ehkä tutina on melko globaali ilmentymä?

Alatoopi toimii muuten parhaiten kun päälle lorauttaa ihan vähän etikkaa ja ripauksen suolaa.

Tämä oli sen verran hyvää, että ajattelimme kyllä jatkojalostaa tätä tulevaisuudessa.

Possun korvat ja saparo meinasi kärventyä...