Moskovan ruokakaupoista

Asuntomme sijaitsee Shukinossa, Oktyabrskoye Pole metroaseman lähietäisyydessä. Metrolla pääsee vartissa keskustaan ja autolla töihin noin 30-50 minuuttia. Alue on aika rauhallinen ja vihreäkin. Lähellä on monta puistoa ja joki. Mutta mikä parasta, alueella on hirvittävä määrä ruokakauppoja joiden koko ja laatu vaihtelevat hurjasti. Löytyy hypermarkettia, täkäläista alepaa ja pieniä erikoisliikkeitä. Ruoan taso ja hinta vaihtelevat aika paljon, eikä halpaliikkeistä oikein tule ostettua muuta kuin olutta ja vettä.

Kielitaitomme ei ole vielä oikein edennyt ja ruoan ostaminen ei ole aina helppoa. Mistä tietää mitä numeroa painaa vaa'alla?! Harvat tuotteet näyttävät tutulta, tai jospa vaikka näyttävätkin, eivät ne sitä sitten välttämättä olekaan. Kauheita virheostoksia on tullut myös tehtyä, mutta näin sitä oppii. Pitää oppia ruokasanasto ja äkkiä! Foodien kannalta myös sanktiot hankaloittavat ostosten tekoa, palataan tähän myöhemmin.

Tässä muutamia esimerkkejä täkäläisistä ruokakaupoista. Meidän ehdoton suosikki on Azbuka Vkusa, joka tietty on kaikkeista kallein...
 
Pyaterochka:

Tämä on meidän lähin kauppa, ainakin näistä ketjukaupoista. Melkoinen halpisliike, mutta täältä tulee ostettua vettä, olutta, siivoustarvikkeita, jne., ei niinkään itse ruokatarvikkeita.


Perekryostok green:

Tässä kaupassa käymme eniten, sillä se on lähin hieman paremman tason marketeista. Samaan ketjuun kuuluu myös ihan normaali Perekryostok, joka on väriltään sininen. Tämä vihreä versio mainostaa itseään premium-tason liikkeenä, mutta on ehkä kuitenkin aika medium tasoa. Meidän Perekryostok sijaistsee pienessä ostoskeskuksessa josta saa ostettua kaiken muunkin tarppeellisen vaatteista laukkuihin ja kukkiin.


Alye Parusa:



Alye Parusa on premium-tason ketju ja meitä lähin kauppa sijaitsee yhden metropysäkin päässä isossa ostoskeskuksessa. Oikein hyvä paikka. Täältä on ostettu paitsi ruokatarvikkeita myös mm. kylpyhuoneen matto, vaaka ja kaikkea muuta tärkeää kotitavaraa.


Azbuka Vkusa:



Ja sitten on Azbuka Vkusa. Ah. Ihana paikka, mutta kuten todettu, hinta on sen mukainen. Toistaiseksi siellä ei ole kuitenkaan tullut käytyä paljon, sillä sinne on parin kilsan kävelymatka, eikä meillä ole vielä autoa. Viiden litran vesipäniköitä ei jaksa kantaa montaa kilsaa näillä lämpötiloilla ainakaan.

X X X

Moskovasta löytyy myös ulkomaalaisomisteiset Auchan, Metro, sekä Stockmann, mutta näissä ei ole vielä tullut käytyä. Pitääpä muuten käydä Stockmannilla vielä kun on aikaa. Venäjän toiminnothan myytiin pois viime vuonna ja kaupan myötä ostaja sai Stockmannin brändin käyttöönsä kahdeksi vuodeksi, jonka jälkeen Stockmannit muuttuvat Debenhamneiksi.


P.S. Auto saadaan huomenna. Jännittää. Moskovan liikenne on vähintäänkin mielenkiintoinen. Mutta eipähän tarvitse enää kulkea taksilla töypaikan ja kodin väliä, ja pääsee autolla ruokakauppaan!

Työlupa Venäjälle

Labour book.

Työluvan saanti Venäjälle ei ollut ihan helppoa ja prosessi oli aika pitkä. Aloitimme valmistelut tammikuussa ja toukokuun puolessa välissä aloitin sitten virallisesti uudessa työssäni.


Alkuun ei tarvittu kuin passikopio, pari passikuvaa, rikosrekisteriote ja HIV-todistus. Minun tosin piti uusia passi, sillä se ei ollut voimassa koko haetun työviisumin ajan. Ja rikosrekisteriseloste piti toki käyttää maistraatissa ja saada siihen notaarin apostille-leima. Noin kuukautta myöhemmin sain ajan Moskovan maahanmuuttovirastoon hakemaan työlupani. Ajan varaaminen ei kuulemma mitenkään vaikuta siihen milloin itse tapaaminen on ja kauanko toimistolla pitää jonottaa; tätä varten on olemassa ihmisiä jotka jonottavat puolestasi paikan päällä maksua vastaan. Näin oli meilläkin ja prosessi oli hyvin lyhyt ja mutkaton. Pääsin virastoon tasan kello kolme kuten sovittu ja raapustettuani nimeni pariin kohtaan sain laminoidun työluvan. En ole ihan varma mitä virkaa sillä on ja haluaako kukaan sitä koskaan nähdä, mutta pidän sitä varuiksi passin kanssa samoissa kansissa.


Mutta, koska olen pankissa töissä, työviisumia ei saa ilman Central Bank of Russia (CBR) lupaa. Ja sinne piti sitten toimittaa mm. käsinkirjoitettu CV (siis ei koneella kirjoitettu, vaan ihan omin pikku kätösin), todistus toimistusjohtajaltamme että olen tehnyt vastaavaa työtä aiemminkin, vihkitodistus ja yliopistotodistus, notaarin leimoilla tietty. CBR sitten pohti asiaa reilun kuukauden, jonka jälkeen sain vasta virallisen kutsukirjeen kolmen vuoden viisumille, jota sitten hain Suomesta käsin.


Hain työviisumin Venäjän Viisumikeskuksen kautta ja siellä kyllä palvelu pelaa ja toiminta on ripeää. Kolmen vuoden viisumia varten tarvitsee myös koko ajalle matkavakuutuksen, joka oli huvittavaa sillä vakuutusyhtiömme ei sellaista meille myöntänyt kun olemme kerran muuttamassa ulkomaille. Onneksi tämänkin sai Venäjän Viisumikeskuksesta.


Nyt minulla on sitten työlupa ja työviisumi, sekä Labour Book. Sain kirjasesta napattua kuvan ennen kuin se laitettiin visusti talteen HR:n kassakaappiin. Labour Book on ymmärtääkseni hyvin tärkeä dokumentti täkäläisille, sillä sinne kirjataan koko työhistoria ja sen mukaan maksetaan loppupeleissä eläke.


Kun minut luvat oli kunnossa haettiin Janelle "samaan pakettiin" työviisumi. Tosin nyt aikaa oli kulunut niin kauan, että Jannen piti hakea uusi HIV-todistus! HIV-todistus kun ei saa olla kahta ja puolta kuukautta vanhempi...

Huhmare muutti Moskovaan!

Moscow by night.

Huhmaren ruokablogi on viettänyt tovin hiljaiseloa, sillä sillä on ollut ihan muut kuviot mielessä. Vuoden alusta alkaen olen reissannut ahkerasti Moskovan ja pääkaupunkiseudun väliä ja nyt vihdoin kesäkuun puolesta välistä Janne ja minä olemme muuttaneet Moskovaan! Tarkoitus on viihtyä tässä suuressa metropolissa seuraavat kolme vuotta.


Huhmare tulee jatkossa kirjoittamaan expat-arjesta Moskovassa, mutta ruoka ja juoma ovat tietenkin jatkossakin keskiössä.

Kana-maissikeitto aasialaisittain

Meillä sattui olemaan kaapissa kokonainen kana, jonka best before lähestyi uhkaavasti. Grillaaminen ei kuitenkaan eilen houkuttanut, kun keli oli melko kurja ja sateinen. Päätimme kypsentää kanan uunissa flattie-, eli perhostyyliin ja tehdä kypsästä kanasta keittoa.

Keitot ja padat ovat oivia ruokia komeron tyhjennykseen. Tähän keittoon laitettiin melkein kaikkea mitä kaapista löytyi ja lisäsimme pientä aasialaista twistiä käyttämällä vielä inkivääriä, korianteria ja kookosmaitoa. Hyvää comfort-ruokaa!

Kana-maissikeitto
4:lle

1 kokonainen kypsä kana
2 tölkkiä säilykemaissia
0,5 l kanalientä (käytin Puljongin valmislientä)
1 tölkki kookosmaitoa
1/2 punainen paprika
1 porkkana
1 sipuli
2 kananmunaa vatkattuna
pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
mausteita
tuoretta korianteria
öljyä paistamiseen

Pilko kypsä kana pieniksi paloiksi. Pilko ja silppua sipuli ja valkosipuli. Leikkaaa inkivääri, porkkana ja paprika tikuiksi.

Kuullota sipuli öljyssä kattilassa. Lisää inkivääri, valkosipuli, paprika ja porkkana. Kuullota vielä hetki. Lisää kanaliemi, maissi ja kypsennetty kana. Lisää sitten kookosmaito ja anna kiehua hiljalleen noin 10-15 minuuttia. Lisää vatkatut kanamunat ja anna vielä kiehahtaa. Mausta keitto makusi mukaan (esim. chilillä) ja lopuksi tuoreella korianterilla.