Patara Cafe, Moscow

Yksi hieno asia Moskovassa asumisen kannalta on se, että pääsee tutustumaan ei ainoastaan Venäjän ruokakulttuuriin, mutta myös esimerkiksi Ukrainalaiseen, Uzbekistanilaiseen, Azerbaidzanilaiseen tai Georgialaiseen ruokakulttuuriin. Olemme käyneet muutamia kertoja Georgialaisessa ravintolassa ja tykänneet kovasti. Georgialainen ruoka on nähtävästi nyt nousussa ja hyvin trendikästä Moskovassa.


Moscow Times lehdessä on joka viikko ravintola-arvioita ja otan nämä aina talteen, jotta silloin kun on aikaa lähteä kaupungille on mistä etsiä sopivaa ravintolaa. Sunnuntaina löysin arvion Georgialaisesta ravintolasta Patara Cafe, joka sijaitsee Patriarch Ponds alueella. Patriarch Ponds on aika fiini asuinalue, joss myös expat-porukka viihtyy.

Patara oli oikein viehättävä paikka ja saimme hyvin pöydän ilman varausta, sillä olimme liikkeellä lounaan ja illallisen välimaastoajankohtana. Ravintolassa ei ollut engalnninkielistä ruokalistaa, mutta avulias tarjoilija puhui kohtalaista englantta ja auttoi ruoan ja juoman valitsemisessa. Tilasimme paljon alkupaloja, kuten täällä on tapana tehdä. Kielimuurin takia on hieman epäselvää mitä kaikkea söimme, mutta ainakin pöytään tuli mm. klassikoita kuten khinkalia ja khachapuraa. Pääruoaksi söimme valkosipulikanaa ja lobiota, joka on saviruukusta tarjoiltava kidneypapupata. Ruoka oli todella amuaksta ja söimme aivan liikaa.


Georgialaista viiniä olen kuullut kehuttavan, joten tilasimme tarjoilijan suositteleman Marani Mukuzani punaviinipullon, joka oli ihan erinomaisen hyvää. Pitääpä yrittää tutustua tarkemmin Georgialaiseen viinimaailmaan.


Ruoka, juoma ja tipit maksoivat vähän vajaat 100 euroa, josta viinin osuus oli noin 40 euroa.

Pataran sisutus oli erittäin kodikas, massiivipuupöytää ja -hyllyä, sekä rapattua tiiliseinää. Erikoisuutena vielä mainittakoon noin 8400 lusikkaa jotka roikkuviat ravintolan katosta.

Kiinalainen ravintola Long Wall

 

Siis tänään oli niin back to basics meininki! Yleensä kun vaivaannumme Helsingin keskustaan käymään, meillä on aina joku ruoka-agenda; tuolla ei olla oltu pitkään aikaan, tuolla haluaisin käydä, tätä paikkaa kehuu kaikki, jne. Tänään teimme iltapäiväkäynnin kaupunkiin ja kaikki paikat joita olimme alunperin ajatelleet aukesivat vasta illaksi, mutta me olimme lounaspaikkaa vailla. Iltapäiväolusella istuessamme päätimme sitten että mennään pitkästä aikaa kiinalaiseen. Jäimme jopa miettimään olemmeko käyneet kiinalaisessa sitten kiinan matkojen, joista on kuitenkin jo yli viisi vuotta.

Päädyimme Annankadun Long Walliin, joka on ainakin minulle aika nostalginen paikka, sillä minusta tuntuu että se on ollut siinä aina; ainakin jo silloin kuin itse asuin ihan kulman takana Yrjönkadulla noin viisitoista vuotta sitten.


Ruoka oli niin kuin muistaa ja olettaa saattaa; ihan ok. Parasta antia olivat alkuruoat, esim. wonton-keitto ja kevätkääryleet, sekä ravintolan oma chilikastike, joka oli huikean hyvää, mutta myös huikean tulista. Haluaisin oppia tekemään tällaista itse. Myös kana-, rapu- ja kasvispääruoat olivat ihan kelporuokia. Jälkiruoalle ei sitten tilaa ollutkaan.

Aina ei tarvistse fiinistellä. Silloin Long Wall sopii oikein hyvin.

 

Teurastamon Portti - stadin paras burgeri?

Kävimme työkavereiden kanssa eilen lounaalla Teurastamon Portissa, Helsingin Kalasatamassa. Oikeastaan olimme menossa Kellohalliin siihen naapuriin, mutta poikkesimme katsomaan kehuttua Teurastamon Porttia jonka burgerit ovat kuulemma todella hyviä. Ja niin siinä kävi, että pelkästään tuoksu tässä paikassa oli niin hyvä, ettemme päässeet sieltä enää ulos, vaan jäimme sinne syömään paljon kehutut hampurilaiset. Emmekä katuneet!  Olisiko kyseessä stadin parahaat hampurilaiset?

Teurastamon Portti on siis Lihakauppa Roslundin uusi aluevaltaus Teurastamon alueella. Lihakaupan yhteyteen on tehty pieni lounaspaikka, josta saa näitä fantastisia burgereita, vaihtuvaa kotiruokaa, patonkeja, salaatteja ja muuta sellaista. Ja tuo kuva ei sitten tee oikeutta. En oikeasti muista milloin olisin viimeksi syönyt noin hyvän hampurilaisen.

Harmittaa oikeastaan kovasti, sillä olin töissä tuossa Teurastamon vieressä kahdeksan vuotta. Ja heti kun vaihdoin työpaikkaa, tulee paikasta oitis Helsingin meat packing district. On se niin väärin.

Ravintola Bucco

Vihdoin viimein pääsimme Poriin Buccoon syömään! Tämä on ollut suunnitelma jo monta vuotaa, mutta jotenkin se on aina jäänyt tai ravintola ollut kiinni, tai muuta sellaista.

Katsoimme Jannen kanssa Jani Lehtisen Mamma Mia! ruokaohjelmaa silloin joskus vuonna 2007 (?) ja ajatuksena on ollut käydän hänen ravintolassaan Porissa jota on kovasti kehuttu. Näin kesällä ruokalista oli rajoitettu muutamaan menuun, mutta kaikki ruokailijat löysivät kyllä helposti mieleisensä.

Näissä kuvissa vitello tonato, paahdettu siika parmesaani riisillä ja pikkutomaateilla, sekä pistaasijäätelöä, mansikoita ja valkosuklaamoussea. Maukasta oli! Etenkin siika oli kaikkien mielestä hyvää. Tänne tulemme uudestaan - toivottavasti ei mene taas monta vuotta tässä välissä.

Johan P. ja haudutettu turska

Olin työmatkalla Malmössä. Palaverin jälkeen kävelin pitkin katuja ja päädyin Johan P. nimisen kalaravintolan eteen. Jossainhan sitä on syötävä, joten poikkesin sisälle. Tämä oli aivan mainio paikka!


Tilasin päivän lounaslistalta haudutettua turskaa pinaattipedillä. Lisukkeina pikkuperunaa, herkkusieniä ja sahramisimpukkakastiketta. Olipas hyvää! Ja edullista! Hinta 95 kr!

Ravintolan yhteydessä oli myös kalatiski joka näytti upealta. Kyseisellä ravintolalla on sisarpaikka myös Malmön rautatieasemalla. Kerrassaan käymisen arvoinen paikka. Harmi että Malmö on viime aikoina ollut niin ikävistä asioista uutisissa.

www.johanp.nu