Bloggaaminen on jäänyt aika vähälle... Kävimme Jannen kanssa vappuviikonloppuna Tbilisissä ja pakkohan siitä on kirjoittaa - vaikkakin aika myöhässä! Kuinka eksoottista, eikö! Meidän perhe ja kaveriporukat on aika matkustavaista sakkia, joten oli uskomatonta mennä kohteeseen missä kukaan muu ei ole käynyt (en laske tähän Moskovan suomalaisia)!
Moskovasta Tbilisiin lentää kaksi ja puoli tuntia - lähes suoraan etelään. Ilmasto on siellä aika välimerellinen, Mustanmeren rannalla kuulemma jopa sub-trooppinen. Ei siis ihme että Moskovalaiset lentävät sinne mielellään viikonlopuksi. Lähes kaikki turistit olivatkin venäläisiä ja venäläisiksi meitäkin luultiin. Kun kävi ilmi ettemme puhu venäjää (puhumme sitä vuoden jälkeen edelleen hyvin huonosti... vaikea kieli), olimme iloisia siitä että ihan kaikki puhuivat englantia, taksikuskista tarjoilijaan.
Jo lentomatka Tbilisiin oli upea, sillä lentoreitti meni yli Kaukasus vuorijonon. Kivahan noita oli ikkunasta katsoa.
Tbilisi on noin miljoonan ihmisen kaupunki ja keskusta on aika pienehkö, joten sen kävelee läpeensä helposti parissa päivässä. Me emme tehneet juurikaan etukäteissuunnitelmia, vaan kuljimme pitkin katuja umpimähkään ja vierailimme muutamalla pakollisella nähtävyyspaikalla. Tbilisin ehkä kaksi kuuluisinta nähtävyyttä ovat molemmat vuorilla joista on hienot näkymät kaupunkiin.
Ensimmäinen kohteemme oli Narikala-linnoitus, joka sijaitsee jyrkällä kukkulalla ja jonne pääsi kätevästi keskikaupungista köysiradalla. Perillä odottaa vanhan linnoituksen rauniot. Linnoitus perustettiin jo peräti 300-luvulla. Sieltä on huikeat näkymät kaupunkiin, pääsy Botanical Puutarhaan (jätimme väliin, mutta kuvasimme sen kukkulalta - alla). Kukkulalla on myös suuri patsas, Kartlis Deda, tai Mother of Georgia.
Toinen näköalakohde on Mt. Mtatsminda, jonne puolestaan mennään funikulaarilla. Itse vuorella on jonkin sortin huvipuisto, sekä Funicular Complex -ravintolarakennus. Ja sieltä on tietenkin taas huikeat näkymät kaupunkiin.
Molemmissa paikoissa on kiva pysähtyä ja nauttia jotain virvoketta ja ihailla näkymiä. Varoituksen sana kuitenkin, juuri mikään ei ole auki ennen klo 12! Narikalan köysiratakin aukesi lauantaiaamuna vasta klo 11! Funikulaarilla taas pääsi ylös jo aikaisemmin, mutta paikanpäällä ei sitten mikään auki ennen klo 12.
 |
| Köysirata Narikala-linnoitukselle |
 |
| Kasvitieteellinen puutarha |
 |
| Narikala-linnoitus |
Rustavelilta etelään joelle päin, löytyy turistien suosima ravintola- ja kauppa-alue, mm. Erkle II Street. Se oli ihan mukava ja hiljainen päiväsaikaan, mutta ilta-aikaan melkoista turistisoopaa.
Kaupunki on tosiaan mukava ja kompakti ja sen kävelee parissa päivässä. Tunnelma oli hyvin välimerellinen ja meille molemmille tuli mieleen Kroatia. Keskusta on pidetty hyvässä kunnossa, mutta heti kun kävelee vähänkin kauemmas huomaa, että köyhää on. Rakennukset ja tiet olivat surkeassa kunnossa.
 |
| Pääkatu - Rustaveli Avenue |
 |
| Ei sitä muuta tarvitsekaan? Rustaveli Avenue |
 |
| Turistien suosima Erekle II Street |
 |
| Kuppa käy puistoissa ja teiden alikulkusilloilla |
 |
| Narikala iltavalossa. |
Kaiken kaikkiaan vietimme oikein mukavan miniloman Tbilisissä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme lähteneet pääkaupungin ulkopuolelle, sillä kaikki kehuvat Goergiaa erittäin kauniiksi maaksi. Ja ihmisiä kehutaan erittäin vieraanvaraisiksi.
 |
| Pikkelssiä, juustoa ja lammaspataa. |
 |
| Adjaruli khachapuri ja khinkali-nyytit |
