Terveiset Etelä-Afrikasta! Olipa ihana loma! Vietimme pari viikkoa Western Cape alueella, joka on aivan mahtavan kaunista seutua. Jos lähdette joskus sinne, vuokratkaa auto, sillä siellä on paljon nähtävää. Tosin, auton kanssakin voi olla hankalaa kun on tuo vääränpuoleinen liikenne... Minulla meni ainakin hetki että sain vaihdettua vaihteet oikein ja käytettyä vilkkua pyyhkijöiden sijaan. Kannattaa myös vuokrata kunnon auto, eikä sniiduilla niin kuin me, sillä ajoimme noin 1500 kilometriä pienellä Hyundai i20:llä, joka oli joskus vuoristossa aika huvittavaa.
Ensimmäiset päivät vietimme Kapkaupungin välittömässä läheisyydessä ja teimme sen pakolliset nähtävyydet;
pöytävuori,
Chapman's Peak Drive,
Cape Point missä valtameret kohtaavat, sekä
Robben Island jossa mm. Nelson Mandela oli poliittisena vankina 18 vuotta. Ajaminen jänskätti sen verran paljon ensimmäisenä päivänä, että itse ehdin ihailla maisemia harmittavan vähän.
Meillä oli erittäin hyvää onnea, etenkin pöytävuoren suhteen, sillä siellä on usein hirmuiset jonot ja aamuisin voi olla kovinkin pilvistä, jolloin vuorelle ei pääse. Meidän kohdallamme oli lähes pilvetön taivas, eikä jonoja ollenkaan. Saamme kiittää Etelä-Afrikan opastamme, eli siskoni miestä, joka osasi ohjata meidät sinne oikeaan aikaan, eli aikaisin aamulla ennen ruuhkia. Pöytävuorella on mukava patikoida (pitkähihainen mukaan, sillä siellä myös tuulee!) ja sieltä on huikeat näkymät Kapkaupunkiin. Janne piti kuitenkin vielä enemmän Cape Pointista kun on tuollainen meri-intoilija. Ja olihan se upea paikka.
Kävimme myös Robben Islandilla. Tähän menee noin puoli päivää. Se on saari Kapkaupungin edustalla, joka toimi vankilana vuoteen 1991 asti. Tämä on myös ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Yksi oppaistamme oli ollut kyseisessä paikassa poliittisena vankina viisi vuotta 70-luvulla ja se toi omaa syvyyttä kokemukseemme.
Presidentti Mandela haudattiin lomamme ensimmäisellä viikolla ja hulina mediassa oli melkoista. Myös lähes joka kadunkulmalla ja kaupassa oli muistettu Madibaa tavalla tai toisella.
 |
| Robben Island |
 |
| Kapkaupunki pöytävuorelta |
Kapkaupungista suuntasimme Stellenboschin viinialueelle, jossa lankoni muuten kävi yliopiston. Mikä kurja elämä! Stellenbosch on vain noin 50 kilometriä Kapkaupungista ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Kävimme loman loppupuolella Jannen kanssa myös Paarlin ja Franschhoekin viinialueilla, jotka nekin ovat aivan Kapkaupungin läheisyydessä.
Opin lankoni vitikulttuuri ystävältä (Stellenboschin yliopistossa voi opiskella vitikulttuuria), että noin 70 prosenttia Etelä-Afrikan viinituotannosta on valkoviiniä. Syy oli ymmärtääkseni osittain se, että myös noin 70 prosenttia viinituotannosta on koperatiivien kautta, jolloin itse viljelijää ei kiinnostaa niinkään viinin teko kuin rypäleiden myynti ja valkorypäleet ovat tuottoisampia. Vitikulttuuri Andrewlta saimme myös loman parhaat viinit maisteltavaksi, joka ei liene yllättävää. Vai kenties osasyynä oli myös kaunis ympäristö, seura ja maukas braai.
Viinialueella voi ajella ja pysähdellä eri tiloille wine-tastingiin, lounaalle, picnicille tai pysähtyä viiniostoksille. Alueella on aivan loistoluokan guest house majoitusta, joka on suomen mittapuissa äärettömän edullista. Randin arvo suhteessa euroon oli meille erittäin edukas. Itse yövyimme yhden yön
Klein Welmoed Guest Housessa, jossa meillä oli ns. honesty fridge ja oma braai-paikka. Viinipullot siellä ja eri viinitilojen ravintoloissa olivat noin viiden euron luokkaa. Etelä-Afrikkalaiset sanoivat että 20 euron viinipullo on sikäläisittäin todella, todella kallis.
Stellenboschista suuntasimme rannikolle Stilbaaihin, jossa lankoni perheellä on "kesämökki" sellaisessa lomakylässä. Aivan ihastuttava paikka! Siellä mieli lepää. Oli kaunista, oli lämmintä, hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Ja toimme tietty laatikkoittan viiniä tullessamme Stellenboschista!
Täällä Janne ja Johann pääsivät myös kalaan. Touhu näytti vähintäänkin epäilyttävältä, heittää nyt kallioilta virveliä kauheaan tyrskysumaan kivien sekaan, syöttinä jotain ihme kotiloa... Eikä sieltä kuulemma kukaan koskaan mitään saa. Paitsi nyt! Janne sai noin ensimmäisellä heitolla zebra-kalan. Tämän jälkeen Johann sai ainakin kolme fisua. Olivat kuitenkin aika pieniä, joten
catch and release meningillä mentiin.
Lankoni Johann sukelsi meille noista tyrskyistä (itse en olisi tohtinut) merikotiloita (turbosarmaticus, eli South African turban) joita kalastusluvalla sai sukeltaa 5 kpl per henkilö. Samaisilta kallioilta keräsimme myös simpukoita ja näistä teimme aterian illalla. Huikeaa.
 |
| Rannalla ja kalassa |
 |
| Merikotilo, eli South African turban |
 |
| Kotilosta tulee koriste-esine kun se hiotaan |
 |
| Maisemia matkalta |
 |
| Lomakylän "mökki" | | | | |
|
|
|
|
Stillbaaissa näimme myös valaita, suoraan mökin terassilta. Uskomatonta! Varksinkin kun valassesonki oli oikeastaan jo ohi. Johann sanoikin että meillä oli matkassa niin huikea onni, että olisi pitänyt lähteä kasinolle!
Stillbaain jälkeen Janne ja minä lähdimme omille matkoillemme. Ajelimme Mossel Bayn kautta Oudtshoorniin, joka on Etelä-Afrikan strutsikeskus ja sieltä Route 62:sta takaisin Kapkaupunkiin shoppailemaan ja nautiskelemaan.
Western Capessa kannattaa ajaa Garden Routia ja tuota yllä mainittua Route 62:ta. Maisemat ovat kertakaikkiaan upeat!
 |
| Franschhoekissa viinipicnicillä illansuussa |
