Smörrebröd, eli tanskalainen voileipä

Työkaverini tuli juuri minilomalta Kööpenhaminasta ja kun oli puhetta smörrebrödistä, niin siitähän jäi melkoinen smörrehinku. Lauantain hallikäynnillä tuli sitten ostettua voileipiin sopivia täytteitä, mm. mätiä, savusiikaa ja maksapateeta.

Nämä avoimet leivät on helppo valmistaa ja sopii myös hyvin tehtäväksi eri leftover-ruoista. Me teimme kolmea eri sorttia; maksapatee, savusiika, mäti ja silli.

Eniten työtä meni savusiikatäytteeseen, joka olikin sitten suurin pettymys. Olisi pitänyt käyttää siika sellaisenaan. Nyt teimme siiasta sellaista tahnaa ja se jotenkin vesitti siian maun. Maksapateen päälle tuli herkkukurkkua, rapeaa paistettua sipulia ja marinoitua punasipulia. Kolmannelle leivälle tuli lohenmätiä, keitettyä kananmunaa ja silliä.

Ihan kelpo iltapala tämäkin.

Kreikkalainen salaatti ja karitsan kyljys

 

Aina ei jaksa kikkailla ruoan kanssa, vaan tarvitaan jotain nopeasti ja helposti. Mausta ei kuitenkaan haluaisi tinkiä. Lauantaina kävi juuri näin, vaikka vapaapäivänä olisi ollut sitä kaipaamaani aikaa ruoanlaittoon. Onneksi Hakaniemen hallissa oli herkullisen näköisiä karitsan kyljyksiä valmiiksi marinoituna ja ne näyttivät niin maukkailta ettemme osanneet olla ostamatta.

Koska ilma on ollut aika leuto, Janne grillasi kyljykset ulkona grillissä ja minä väsäsin nopean kreikkalaisen salaatin. Käytin salaattiin miedosti etikassa ja sokerissa marinoituja punasipulinrenkaita, jotka sopivat mielestäni paremmin salaattiin kuin raaka sipuli.

Eipä sitä muuta hyvään ateriaan tarvita.

Baozi porsaan jauhelihasta

Vuoden ensimmäinen päivä oli aika sateinen ja harmaa, ainakin täällä Vantaalla. Erinomainen syy viettää aikaa keittiössä! Päätin tehdä hieman monimutkaisemman välipalan.

Alun perin ajatukseni oli tehdä char siu baota, mutta päätin että char siu possun väsääminen on liian pitkä prosessi muutamalle dim sumille. Niinpä päätin käyttää possunjauhelihaa jota pakastimessa sattui olemaan. Valitettavasti jauhelihaa oli aivan liikaa, joten täytettä jäi reilusti yli. Käytinköhän siitä edes puolet? Täytteen teko oli muutenkin melkoista hösellystä, sillä unohdin ostaa kaupasta mm. kiinankaalia, jota olin tähän suunnitellut. Paikkasin kiinankaalin porkkanalla.
 
Alla olevasta taikinaohjeesta sain 12 nyyttiä, mutta taitava kokki saa varmasti ennemmänkin. Tämä kun oli ensimmäinen baozi kokeiluni, en oikein hanskannut taikinan käyttöä. Ja se, että on joskus lapsena rypyttänyt karjalanpiirakoita ei muuten auta näiden tekemisessä!

Lopputulos oli kuitenkin maukas ja olisin kehdannut tarjota vaikka vieraille.

Baozi porsaan jauhelihasta

Tee ensin täyte ja jätä se jääkaappiin maustumaan.

Täyte

500 g porsaanjauhelihaa

1 pieni sipuli

1 raastettu porkkana

2 cm tuoretta inkivääriä

2 rkl osterikastiketta

2 rkl soijaa

1 rkl seesamiöljyä

loraus riisietikkaa

tuoretta korianteria 

Hienonna inkivääri, silppua sipuli ja raasta porkkana. Sekoita ne sitten yhteen possunlihan kanssa. Mausta soijalla, osterikastikkeella, seesamiöljyllä ja etikalla. Sekoita mukaan pieni kourallinen hienonnettua korianteria. Jätä massa sivuun jääkaappiin.

Taikina

n. 6 dl vehnäjauhoja

1,5 rkl kuivahiivaa

2 rkl auringonkukkaöljyä

2 rkl sokeria

2 rkl leivinjauhetta

2 dl lämmintä vettä

Sekoita kuivahiiva 2 desiin lämmintä vettä. Odota hetki kunnes vesi alkaa kuplia. Lisää veteen sitten 2 rkl öljyä. Sekoita vispilällä.

Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe isossa kulhossa. Tee taikinan keskelle monttu ja kaada vesihiivaseos siihen. Sekoita taikina ja vaivaa lopuksi noin 5 minuuttia. Jätä taikinapallo kulhoon kelmun tai liinan alle lämpimään ja vedottomaan paikkaan ainakin tunniksi.

Ota kohonnut taikina ja leikkaa se puoliksi. Tee puolikkaista taikinapötköt ja jaa kumpikin kuuteen osaan. Kauli osista pyöreitä läpysköjä. Tutkiessani netissä baozi reseptejä, huomasin että monissa ohjeissa kehoitettiin kaulimaan vain taikinapalleroiden reunat ja jättämään keskelle taikinaa enemmän massaa, kupu niin ikään. Minulle jäi mysteeriksi miksi näin tehdään, mutta kokeilin myös tätä lähestymistapaa. Koska minulla ei kuitenkaan ole piirakkakaulinta, päätin lopuksi kaulia tasapaksuja pyörylöitä. Tämä tasapaksu toimi minulle loppupeleissä paremmin, minusta taikina oli jotenkin helpompi käsitellä.

Aseta taikinan keskelle ruokalusikallinen täytettä ja rypytä kiinni. Tästä kannattaa ottaa mallia jostain youtube-videosta. Kokeilin itse montaa lähestymistapaa, mutta aina nuo nyytit vain jotenkin jäivät vähän auki ja olivat muutenkin hieman rujoja.

Höyrytä nyyttejä 15-20 minuuttia koosta riippuen. Tarjoile heti.

Sämpylät voi syödä vaikka sellaisenaan, mutta sopii myös dipattavaksi chilikastikkeeseen tai soijaan.

P.S. Tein ylijäämätäytteestä tänään paistettua riisiä. Toimi hyvin.

Refried beans - eli papumuhennos

Meksikolainen papumuhennos on suurta herkkua. Etenkin USA:ssa olemme saaneet todella maukasta muhennosta. Tämä on yleinen täyte tai lisuke mm. burritosten kanssa, mutta sopii myös muuten liharuokien lisukkeeksi tai vaikka nachosten kanssa.

Olen tehnyt papumössöä vain kerran aikaisemmin ja silloin käytin tölkkipapuja ja vaikka lopputulos oli ihan maukas, en ollut täysin tyytyväinen. Nyt päätin tehdä itse alusta loppuun. Ja voin kertoa että on ehdottomasti vaivan väärti vaikka hieman aikaavievää onkin.

Meksikolainen papumuhennos

n. 250 g pinto-papuja
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl kuminajauhetta
2 tl paprikajauhetta
2 tl chilijauhetta
1-2 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Liota papuja runsaassa vedessä yön yli.

Huuhtele pavut ja keitä niitä sitten noin kaksi ja puoli tuntia, kunnes ne ovat läpikotaisin pehmeitä. Vähempikin aika voi riittää, mutta olen ymmärtänyt että mitä pidempi aika, sen parempi.

Ota teekupillinen keitinlientä talteen ja siivilöi sitten kypsät pavut.

Kuumenna rypsiöljyä pannulla ja kuullota siinä pieneksi silputtu sipuli. Lisää sitten hienonnetut valkosipulinkynnet ja paista vielä pari minuuttia. Lisää pavut pannulle, sekä noin puolet säästämästäsi keitinliemestä. Mausta kuminalla, paprikalla, chilillä, suolalla ja pippurilla. Hauduta papuja noin 20 minuuttia. Lisää keitinvettä tarvittaessa.

Muusaa pavut esim. perunasurvimella. Mikäli pidät ihan sileästä muhennoksesta voit toki käyttää myös sauvasekoitinta. Itse pidän etttä muhennokseen jää vähän sattumia. Tarkista maku.

Voilà, valmista!

Olen suuri papujen ystävä, joten tämä oli etenkin minun herkkuani. Teimme eilen burritoja jotka täytimme kanalla ja tällä papumuhennoksella. Laitoimme kääryleet uuniin ja lopuksi vielä mietoa cheddar-raastetta päälle. Lisukkeeksi vielä itse tehtyä guacamolea ja crème fraîchea.

Etelä-Afrikka Osa II

 

Etelä-Afrikan lomamme oli yksi niistä kerroista jolloin ihan kaikki ruoka oli hyvää. Osittain varmasti myös siitä syystä, että emme joutuneet ravintolaruokailuun joka päivä, sillä majoittauduimme välillä sukulaisille, ystäville tai self-catering majoitukseen.

Vietimme Jannen kanssa yhden päivän Little Karoon pääkaupungissa Oudtshoornissa, joka on Etelä-Afrikan strutsikeskus. Strutsifarmeja oli ihan tolkuton määrä kaupungin läheisyydessä ja oikeastaan koko Ruote 62:lla. Emme pysähtyneet farmeille, vaikka siellä olisi ollut mahdollista ratsastaa strutseilla (mahtaako strutsi parka kestää tällaisia pohjoisen amazoneja?)! Hmmm...

Oudtshoornissa oli siis pakko maistaa strutsia ja söin mm. strutsi-carpacciota ja strutsiburgerin. Molemmat olivat oikein maukkaita. Kokemusta haittasi ainoastaan tolkuton kuumuus, joka oli mittarin mukaan 37°C! Kaupunki kun on aroaluetta ja vuorten suojassa.

Strutsi-carpaccio ja strutsiburgeri

Viinitiloilla oli luonnollisesti erittäin hyviä ravintoloita. Kävimme mm. Guardian Peak ravintolassa (heidän viiniä on ainakin joskus saanut Alkosta). Ja vaikka viinitilojen ravintolat olivat todella hienoja, olivat ne euroihin muutettuina hyvin edullisia.

Kingklip-annos ja springbok with spätzle

Kapkaupungissa pidättäydyimme enimmäkseen kala- ja äyriäisruoissa. Kaikki kehuivat kingklip-kalaa, joten söimme sitä useamman kerran, kunnes meille selvisi Two Oceans Aquarium visiitillä, että sitä ei suositella syötäväksi (se oli sustainability-listalla oranssilla, eli think twice). Tämän jälkeen katsoin tarkemmin mitä kalaa söin. Kokeilimme mm. yellowtail ja angelfish kaloja. Myös äyriäiset olivat erittäin maukkaita ja söimme elämämme parhaat osterit. Kapkaupungin Waterfront alueella suosittelen ainakin seuraavia ravintoloita: Den Anker, The Harbour House, Mondiall Kitchen & Bar.

Tässä kuvassa mm. fish and chips, tempura ja simpukoita.

Parhaat osterit koskaan...

Yksi etukäteen kovasti kehuttu ruokapaikka oli The Market on the Wharf Kapkaupungin Waterfront-alueella. Rakennus muistutti aika paljon Hakaniemen hallia, mutta kyseessä oli enemmänkin ravintoloiden / ruokakojujen yhdistymä kuin raaka-aineiden myyntipaikka. Kieltämättä kiva paikka, vaikkakin vähän pienehkö ja jotain ehkä kuitenkin jäimme kokonaisuudesta kaipaamaan. Paikan kiva puoli oli se, että kojuilta voi ostaa ruokaa ja juomaa ja mennä itseksensä ulos istumaan ja ruokailemaan. Haimme täältä pari kertaa pienet välipalat.

The Market on the Wharf

Välipala

Ja ah, sitä viiniä. Miten olikaan hyvää ja niin edullista! Valkoviiniä ja punaviiniä virtasi kyllä tasaiseen tahtiin. Kävimme myös ostoksilla yhdessä maan parhaista viinikaupoista. Siellä oli töissä nainen nimeltä Ulla, ja naureskelimme kun monen pullon kohdalla oli lappu "Ulla recommends". Tapasimme Ullan kassalla poistuessamme liikkeestä. :)

Matkallamme söimme tietysti myös pelottavia määriä biltongia, droeworsia, boerewursia, kudua, springbokia ja muuta lihaa. Biltongia tuli myös kotiin aimo annos, sitä kun voi pakastaa.

Tätä lomaa jaksaa muistella pitkään!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Biltong-kauppa ostoskeskuksessa.

Etelä-Afrikka Osa I

 

Terveiset Etelä-Afrikasta! Olipa ihana loma! Vietimme pari viikkoa Western Cape alueella, joka on aivan mahtavan kaunista seutua. Jos lähdette joskus sinne, vuokratkaa auto, sillä siellä on paljon nähtävää. Tosin, auton kanssakin voi olla hankalaa kun on tuo vääränpuoleinen liikenne... Minulla meni ainakin hetki että sain vaihdettua vaihteet oikein ja käytettyä vilkkua pyyhkijöiden sijaan. Kannattaa myös vuokrata kunnon auto, eikä sniiduilla niin kuin me, sillä ajoimme noin 1500 kilometriä pienellä Hyundai i20:llä, joka oli joskus vuoristossa aika huvittavaa.

Ensimmäiset päivät vietimme Kapkaupungin välittömässä läheisyydessä ja teimme sen pakolliset nähtävyydet; pöytävuori, Chapman's Peak Drive, Cape Point missä valtameret kohtaavat, sekä Robben Island jossa mm. Nelson Mandela oli poliittisena vankina 18 vuotta. Ajaminen jänskätti sen verran paljon ensimmäisenä päivänä, että itse ehdin ihailla maisemia harmittavan vähän.

Meillä oli erittäin hyvää onnea, etenkin pöytävuoren suhteen, sillä siellä on usein hirmuiset jonot ja aamuisin voi olla kovinkin pilvistä, jolloin vuorelle ei pääse. Meidän kohdallamme oli lähes pilvetön taivas, eikä jonoja ollenkaan. Saamme kiittää Etelä-Afrikan opastamme, eli siskoni miestä, joka osasi ohjata meidät sinne oikeaan aikaan, eli aikaisin aamulla ennen ruuhkia. Pöytävuorella on mukava patikoida (pitkähihainen mukaan, sillä siellä myös tuulee!) ja sieltä on huikeat näkymät Kapkaupunkiin. Janne piti kuitenkin vielä enemmän Cape Pointista kun on tuollainen meri-intoilija. Ja olihan se upea paikka.

Kävimme myös Robben Islandilla. Tähän menee noin puoli päivää. Se on saari Kapkaupungin edustalla, joka toimi vankilana vuoteen 1991 asti. Tämä on myös ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Yksi oppaistamme oli ollut kyseisessä paikassa poliittisena vankina viisi vuotta 70-luvulla ja se toi omaa syvyyttä kokemukseemme.

Presidentti Mandela haudattiin lomamme ensimmäisellä viikolla ja hulina mediassa oli melkoista. Myös lähes joka kadunkulmalla ja kaupassa oli muistettu Madibaa tavalla tai toisella.

Robben Island

Kapkaupunki pöytävuorelta

Kapkaupungista suuntasimme Stellenboschin viinialueelle, jossa lankoni muuten kävi yliopiston. Mikä kurja elämä! Stellenbosch on vain noin 50 kilometriä Kapkaupungista ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Kävimme loman loppupuolella Jannen kanssa myös Paarlin ja Franschhoekin viinialueilla, jotka nekin ovat aivan Kapkaupungin läheisyydessä.

Opin lankoni vitikulttuuri ystävältä (Stellenboschin yliopistossa voi opiskella vitikulttuuria), että noin 70 prosenttia Etelä-Afrikan viinituotannosta on valkoviiniä. Syy oli ymmärtääkseni osittain se, että myös noin 70 prosenttia viinituotannosta on koperatiivien kautta, jolloin itse viljelijää ei kiinnostaa niinkään viinin teko kuin rypäleiden myynti ja valkorypäleet ovat tuottoisampia. Vitikulttuuri Andrewlta saimme myös loman parhaat viinit maisteltavaksi, joka ei liene yllättävää. Vai kenties osasyynä oli myös kaunis ympäristö, seura ja maukas braai.

Viinialueella voi ajella ja pysähdellä eri tiloille wine-tastingiin, lounaalle, picnicille tai pysähtyä viiniostoksille. Alueella on aivan loistoluokan guest house majoitusta, joka on suomen mittapuissa äärettömän edullista. Randin arvo suhteessa euroon oli meille erittäin edukas. Itse yövyimme yhden yön Klein Welmoed Guest Housessa, jossa meillä oli ns. honesty fridge ja oma braai-paikka. Viinipullot siellä ja eri viinitilojen ravintoloissa olivat noin viiden euron luokkaa. Etelä-Afrikkalaiset sanoivat että 20 euron viinipullo on sikäläisittäin todella, todella kallis.

Stellenboschista suuntasimme rannikolle Stilbaaihin, jossa lankoni perheellä on "kesämökki" sellaisessa lomakylässä. Aivan ihastuttava paikka! Siellä mieli lepää. Oli kaunista, oli lämmintä, hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Ja toimme tietty laatikkoittan viiniä tullessamme Stellenboschista!

Täällä Janne ja Johann pääsivät myös kalaan. Touhu näytti vähintäänkin epäilyttävältä, heittää nyt kallioilta virveliä kauheaan tyrskysumaan kivien sekaan, syöttinä jotain ihme kotiloa... Eikä sieltä kuulemma kukaan koskaan mitään saa. Paitsi nyt! Janne sai noin ensimmäisellä heitolla zebra-kalan. Tämän jälkeen Johann sai ainakin kolme fisua. Olivat kuitenkin aika pieniä, joten catch and release meningillä mentiin.

Lankoni Johann sukelsi meille noista tyrskyistä (itse en olisi tohtinut) merikotiloita (turbosarmaticus, eli South African turban) joita kalastusluvalla sai sukeltaa 5 kpl per henkilö. Samaisilta kallioilta keräsimme myös simpukoita ja näistä teimme aterian illalla. Huikeaa.

Rannalla ja kalassa

Merikotilo, eli South African turban

Kotilosta tulee koriste-esine kun se hiotaan

Maisemia matkalta

Lomakylän "mökki"

Stillbaaissa näimme myös valaita, suoraan mökin terassilta. Uskomatonta! Varksinkin kun valassesonki oli oikeastaan jo ohi. Johann sanoikin että meillä oli matkassa niin huikea onni, että olisi pitänyt lähteä kasinolle!

Stillbaain jälkeen Janne ja minä lähdimme omille matkoillemme. Ajelimme Mossel Bayn kautta Oudtshoorniin, joka on Etelä-Afrikan strutsikeskus ja sieltä Route 62:sta takaisin Kapkaupunkiin shoppailemaan ja nautiskelemaan.

Western Capessa kannattaa ajaa Garden Routia ja tuota yllä mainittua Route 62:ta. Maisemat ovat kertakaikkiaan upeat!

Franschhoekissa viinipicnicillä illansuussa

Huhmare on lomalla!

Seuraavat pari viikkoa vietetään Etelä-Afrikassa, jossa Huhmare lomailee ja hakee uusia innostuksen lähteitä ruoanlaitolle. 

Hyvää joulua kaikille!