Tbilisi, Georgia

Bloggaaminen on jäänyt aika vähälle... Kävimme Jannen kanssa vappuviikonloppuna Tbilisissä ja pakkohan siitä on kirjoittaa - vaikkakin aika myöhässä! Kuinka eksoottista, eikö! Meidän perhe ja kaveriporukat on aika matkustavaista sakkia, joten oli uskomatonta mennä kohteeseen missä kukaan muu ei ole käynyt (en laske tähän Moskovan suomalaisia)!

Moskovasta Tbilisiin lentää kaksi ja puoli tuntia - lähes suoraan etelään. Ilmasto on siellä aika välimerellinen, Mustanmeren rannalla kuulemma jopa sub-trooppinen. Ei siis ihme että Moskovalaiset lentävät sinne mielellään viikonlopuksi. Lähes kaikki turistit olivatkin venäläisiä ja venäläisiksi meitäkin luultiin. Kun kävi ilmi ettemme puhu venäjää (puhumme sitä vuoden jälkeen edelleen hyvin huonosti... vaikea kieli), olimme iloisia siitä että ihan kaikki puhuivat englantia, taksikuskista tarjoilijaan.

Jo lentomatka Tbilisiin oli upea, sillä lentoreitti meni yli Kaukasus vuorijonon. Kivahan noita oli ikkunasta katsoa.

Tbilisi on noin miljoonan ihmisen kaupunki ja keskusta on aika pienehkö, joten sen kävelee läpeensä helposti parissa päivässä. Me emme tehneet juurikaan etukäteissuunnitelmia, vaan kuljimme pitkin katuja umpimähkään ja vierailimme muutamalla pakollisella nähtävyyspaikalla. Tbilisin ehkä kaksi kuuluisinta nähtävyyttä ovat molemmat vuorilla joista on hienot näkymät kaupunkiin.

Ensimmäinen kohteemme oli Narikala-linnoitus, joka sijaitsee jyrkällä kukkulalla ja jonne pääsi kätevästi keskikaupungista köysiradalla. Perillä odottaa vanhan linnoituksen rauniot. Linnoitus perustettiin jo peräti 300-luvulla. Sieltä on huikeat näkymät kaupunkiin, pääsy Botanical Puutarhaan (jätimme väliin, mutta kuvasimme sen kukkulalta - alla). Kukkulalla on myös suuri patsas, Kartlis Deda, tai Mother of Georgia.

Toinen näköalakohde on Mt. Mtatsminda, jonne puolestaan mennään funikulaarilla. Itse vuorella on jonkin sortin huvipuisto, sekä Funicular Complex -ravintolarakennus. Ja sieltä on tietenkin taas huikeat näkymät kaupunkiin.

Molemmissa paikoissa on kiva pysähtyä ja nauttia jotain virvoketta ja ihailla näkymiä. Varoituksen sana kuitenkin, juuri mikään ei ole auki ennen klo 12!  Narikalan köysiratakin aukesi lauantaiaamuna vasta klo 11! Funikulaarilla taas pääsi ylös jo aikaisemmin, mutta paikanpäällä ei sitten mikään auki ennen klo 12.

Köysirata Narikala-linnoitukselle

Kasvitieteellinen puutarha

Narikala-linnoitus

Tbilisin halki kulkee pääkatu Rustaveli Avenue ja oikein mukava onkin. Sen varrella on paljon kauppoja ja ravintoloita, sekä mm. National Gallery. Tähän väliin kuitenkin sanottakoon, ettei Tbilisi ole varsinaisesti shoppailijan kaupunki ja keskustassa onkin vain yksi, aika pienehkö, kauppakeskus (uutta kyllä rakennettiin juurikin Rustavelille). Ostoksia tehdessä kannattaakin keskittyä paikalliseen tuotantoon; viiniin, mattoihin, juustoon, teehen, jne.; näitä kauppoja kyllä löytyy. Georgia on tunnettu muuten paitsi ruoastaan, niin myös viinistään, sillä se on yksi maailman vanhimmista viinimaista. Georgialainen viini on hieman erikoisen makuista tällaiselle uuden maailman viinisiepolle, mutta ihan kelpo kamaa kyllä. Kannattaa tutustua!

Rustavelilta etelään joelle päin, löytyy turistien suosima ravintola- ja kauppa-alue, mm. Erkle II Street. Se oli ihan mukava ja hiljainen päiväsaikaan, mutta ilta-aikaan melkoista turistisoopaa.

Kaupunki on tosiaan mukava ja kompakti ja sen kävelee parissa päivässä. Tunnelma oli hyvin välimerellinen ja meille molemmille tuli mieleen Kroatia. Keskusta on pidetty hyvässä kunnossa, mutta heti kun kävelee vähänkin kauemmas huomaa, että köyhää on. Rakennukset ja tiet olivat surkeassa kunnossa.


Pääkatu - Rustaveli Avenue

Ei sitä muuta tarvitsekaan? Rustaveli Avenue

Turistien suosima Erekle II Street

Kuppa käy puistoissa ja teiden alikulkusilloilla

Kauppa kävi Tbilisin kaduilla. Puistot ja teiden alikulkusillat olivat täynnä erilaisia kaupustelijoita; sukkahousuista vihanneksiin. Teiden varsilla myytiin myös ahkerasti taidetta ja kirjoja. Taidetta olisi voinut ostaakin, mutta kirjallisuus oli kaikki georgiaksi, jolla on muuten omat aakkoset ainakin 400-luvulta lähtien. Kadunvarsilla oli myös hätkähdyttävä määrä kerjäläisiä, etenkin kirkkojen ja turistinähtävyyksien läheisyydessä.

Narikala iltavalossa.

Georgialla on kuuluisa ruokakulttuuri. Alkupaloiksi tarjoillaan usein vihanneslautasia, yrttien kera. Samoin kuuluvat asiaan erilaiset pikkelssit; kaalit, pepperonit, kurkut ja tomaatit, sekä juustot. Useat georgialaisista juustoista olivat kylläkin aivan liian suolaisia meidän makuumme. Ehkä kuuluisimmat georgialaiset ruoat ovat khinkali-nyytit ja khachapuri-leivät. Khachapuri-leipiä on erilaisia, ehkä kuuluisin on Adjaruli Khachapuri (alla kuvassa) jossa on juuston lisäksi kananmunaa. On sitten todella täyttävää!

Kaiken kaikkiaan vietimme oikein mukavan miniloman Tbilisissä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme lähteneet pääkaupungin ulkopuolelle, sillä kaikki kehuvat Goergiaa erittäin kauniiksi maaksi. Ja ihmisiä kehutaan erittäin vieraanvaraisiksi.

Pikkelssiä, juustoa ja lammaspataa.

Adjaruli khachapuri ja khinkali-nyytit

Katujen pesua Moskovassa

Moskovassa on outo ilmiö; katujen pesu. Se alkoi joskus keväällä ja jatkuu edelleen ahkerasti näin alkusyksystä. Pesuautot ovat yleensä tuollaisia oransseja ja tykkäävät mielellään mennä pareittain rintarinnan pitkin teitä, piittaamatta siitä, että liikenne ruuhkaantuu ja että kävelijät ja moottoripyöräilijät kastuvat likaveteen. Autoja on monen sorttista, kuten tuo alla oleva traktori+tankkihärveliyhdistelmä, joka on vielä kettumaisempi, sillä se tukkii liikenteen vielä pahemmin.


Mutta miksi näin tehdään? Oletimme alkuun että kyse on katujen puhdistamisesta, mutta tuo vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä pesuautot sursuttavat kadulla aivan taukoamatta, satoi tai paistoi. Siis myös sateella! Toinen teoria on että kuumalla kesäilmalla veden ruiskuttaminen alentaa lämpötiloja. Mutta tämäkin on outua, sillä autot surraavat menemään oli sitten kuuma tai viileä.


Vai onkohan nyt niin että kun on alunperin suunniteltu että pesuautot toimivat tietyllä ajalla ja tietyillä resursseilla, niin näin sitten tehdään, oli todellista tarvetta tai ei?

Gorkin Puisto

Eilen sunnuntaina oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, joten päätimme lähteä tutustumaan Gorkin Puistoon ja samalla etsiä jokin lounaspaikka. Gorkin puisto on perustettu vuonna 1928 ja nimettty kirjailija Maxim Gorkyn mukaan. Se on Moskovan keskuspuisto ja erittäin suosittu. Wikipedia arvioi että puistossa on kävijöitä arkisin noin 40.000 ja viikonloppuisin tai pyhien aikaan jopa 250.000. Pelkäsinkin että paikka olisi aivan turboahdettu ihmisillä, niin että suomalaista alkaa ahdistaa, mutta kun saavuimme paikalle vähän ennen puoltapäivää oli puisto kuitenkin mukavan rauhallinen.


Puistossa käy paljon lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja muita urheilijoita. Siellä voi myös harrastaa tanssia, vuokrata polkuveneen, käydä syömässä tai hypätä jokiristeilyalukselle. Tai ihan vaan maleksia nurtsilla.

Gorkin Puisto on Moskovajoen varrella ja rannalle onkin mukava pysähtyä vaikka oluelle katselemaan ohi lipuvia jokiristeilijöitä.

Puistossa on paljon eri ruokavaihtoehtoja; on snägärikojuja ja fiinimpiä ravintoloita. Me kävime lounastamassa yhdessä useista ravintoloista, mutta hyvä vaihtoehto on myös käydä snägärillä ostamssa ruokaa ja juomaa ja asettua nurmikolle aterioimaan ja seuraamaan elämän menoa.

Patara Cafe, Moscow

Yksi hieno asia Moskovassa asumisen kannalta on se, että pääsee tutustumaan ei ainoastaan Venäjän ruokakulttuuriin, mutta myös esimerkiksi Ukrainalaiseen, Uzbekistanilaiseen, Azerbaidzanilaiseen tai Georgialaiseen ruokakulttuuriin. Olemme käyneet muutamia kertoja Georgialaisessa ravintolassa ja tykänneet kovasti. Georgialainen ruoka on nähtävästi nyt nousussa ja hyvin trendikästä Moskovassa.


Moscow Times lehdessä on joka viikko ravintola-arvioita ja otan nämä aina talteen, jotta silloin kun on aikaa lähteä kaupungille on mistä etsiä sopivaa ravintolaa. Sunnuntaina löysin arvion Georgialaisesta ravintolasta Patara Cafe, joka sijaitsee Patriarch Ponds alueella. Patriarch Ponds on aika fiini asuinalue, joss myös expat-porukka viihtyy.

Patara oli oikein viehättävä paikka ja saimme hyvin pöydän ilman varausta, sillä olimme liikkeellä lounaan ja illallisen välimaastoajankohtana. Ravintolassa ei ollut engalnninkielistä ruokalistaa, mutta avulias tarjoilija puhui kohtalaista englantta ja auttoi ruoan ja juoman valitsemisessa. Tilasimme paljon alkupaloja, kuten täällä on tapana tehdä. Kielimuurin takia on hieman epäselvää mitä kaikkea söimme, mutta ainakin pöytään tuli mm. klassikoita kuten khinkalia ja khachapuraa. Pääruoaksi söimme valkosipulikanaa ja lobiota, joka on saviruukusta tarjoiltava kidneypapupata. Ruoka oli todella amuaksta ja söimme aivan liikaa.


Georgialaista viiniä olen kuullut kehuttavan, joten tilasimme tarjoilijan suositteleman Marani Mukuzani punaviinipullon, joka oli ihan erinomaisen hyvää. Pitääpä yrittää tutustua tarkemmin Georgialaiseen viinimaailmaan.


Ruoka, juoma ja tipit maksoivat vähän vajaat 100 euroa, josta viinin osuus oli noin 40 euroa.

Pataran sisutus oli erittäin kodikas, massiivipuupöytää ja -hyllyä, sekä rapattua tiiliseinää. Erikoisuutena vielä mainittakoon noin 8400 lusikkaa jotka roikkuviat ravintolan katosta.

Ei Moskovaa ilman appseja

Eihän sitä pärjää enää ilman teknologiaa missään. Moskova ei ole mikään poikkeus. Noin 15 miljoonan hengen kaupungissa (arviot vaihtelevat hurjasti) etenkin liikkumista edesauttavat appsit ovat ihan ehdottomia. Ilman Yandexin navigaatio appsia ei ole esimerkiksi mukava autoilla. Yandex Navi kertoo mikä on ruuhkan tilanne milloinkin ja mitä reittiä kannataa ajaa. Oma työmatkani on noin 20 kilometria ja ainakin näin kesäaikaan siihen on mennyt yleensä puolisen tuntia. Tänään tosin ajoin töihin tunnin. Karmeeta ajatella talvea ja mitä se tekee tälle liikenteelle!

Ruuhkaa voi olla päivisin ja öin...

Moskova on tunnettu liikenneruuhkistaan ja joitakin vuosia sitten oli jopa valittu Moscow Timesin mukaan maailman pahiten ruuhkautuneeksi kaupungiksi. Moskovalainen tuttavani kertoo kuitenkin minulle, että tilanne on parantunut paljon viime vuosien aikana. Liikennettä ja liikennepoliisia myös seurataan enemmän, jolloin poliisien turha autoilijoiden pysäyttely rahoitusmielessä, sekä silmitön kaahaaminen on saatu pienenemään. Minua ei poliisi ole vielä pysäyttänyt, enkä odota tilannetta. Kielitaidottomuus haittaa etenkin.


Yllä olevasta kuvasta huomaa että ruuhkaa voi olla milloin vain, päivällä tai yöllä. Porukkaa on niin paljon että autoilijoita riittää aina. Olen huomannut että vähiten ruuhkaiset ajat ovat viikonlopun aamupäivät, Moskoviitit ovat nimittäin hyvin aamu-unisia.

Yandex Metro

Toinen ehdoton appsi Moskovassa on myös Yandexin ja se on Yandex Metro. Molemmat Yandex appsit puhuu muuten englantia, joka edesauttaa ulkkarin elämää huomattavasti. Metro appsiin laitetaan vain lähtö- ja päättymispysäkki niin Yandex kertoo miten kannattaa mennä ja kauanko kestää, missä vaihdetaan linjaa, jne. Tosin sitten itse metroillessa on hyvä osata vähän kyrillisiä kirjaimia, sillä englanninkielisiä kylttejä on hyvin vähän.

Pari muuta kätevää appsia on parkkiappsi Moscow Parking, sekä MTS:n kännyappsi. MTS ei tosin puhu yhtään englantia, mutta jos sen onnistuu lataamaan käyttöön, niin eka sivulta näkee pre-paid liittymän saldotilanteen.

X X X

Mietin tässä kuinka erilaista on ollut kun vanhempani muuttivat Afrikkaan 80-luvun alussa! Kuukauden vanhoja Hesareita luettiin kuin uusia. Nyt minä katson Ylen aamu-tv:tä iPadilta ennen töihin lähtöa, kuuntelen autossa Bluetoothin avulla, appsin kautta tietenkin, suomenkielistä radiota ja töihin tulessani lukaisen vielä digi-Hesarin. Ja kotona kuntopyäräillessä voi katosa vaikka Netflixiä.

Izmailovo Market

Izmailovo on hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva markkina-alue, joka on lähinnä tuliaisten ja muun Venäjä-krääsän ostamiseen. Täältä löytyy kuulemma Moskovan suurin kokoelma maatuska-nukkeja. Niitä olikin joka lähtöön, Putinista, jalkapalloilijoihin ja muihin kuuluisuuksiin.


Kävin Izmailovo markkinoilla eilen Ruotsalaisen kollegani kanssa joka on Moskovassa työmatkalla. Herra on matkustanut tänne Moskovaan noin 2-4 kertaa vuodessa viimeisen viiden vuoden ajan ja valitti ettei koskaan näe Moskovasta mitään ja näin ehdotti että lähdemme yhdessä tuonne markkinoille, mistä hän toivoi saavansa tuliaisia.

Matryoska-nukkeja jos jonkinlaista

Izmailovo on parhaimmillaan nähtävästi viikonloppuisin, silloin kun kaikki kojut, pajat ja ravintolat ovat auki. Nyt markkina-alue oli puolityhjä, mutta hyvin saatiin matkamuistot nytkin ostettua. Saavuimme Izmailovoon noin kello neljä iltapäivällä ja monet kauppiaat jo pakkasivat kamojaan kasaan. Outoa mielestäni täällä Moskovassa, missä kaikki on yleensä todella myöhään auki.

Alueella on krääsäkauppoja joka lähtöön, mutta eniten oli Putin-tavaraa, maatuska-nukkeja ja erilaisia koppalakkeja ja karvahattuja. Suosikkikauppani oli tietenkin astiakauppa, jossa myytiin aivan ihanaa täkäläistä keramiikkaa. Tänne pitää mennä uudestaan Jannen kanssa.


Nyt alue oli tosiaankin aika tyhjä, mutta sieltä löytyy vaikka mitä muutakin; mm. vodka-museo, missä järjestetään maistiaisia.

T-paita - "Ymmärrättekö nyt mitä olette tehneet?"

Ruokaostoksia ja feikkijuustoa Moskovassa

Pääsääntöisesti Moskovasta saa ihan mitä vain. Tarjolla on hyvin monipuolisia ostosmahdollisuuksia, normi-marketeista hypermarketteihin, toreihin, maalaismarkkinoihin ja premium-tason tavarataloihin. Premium tavarataloista puhuttaessa on pakko mainita Moskovan kuuluisin, eli Gum, joka sijaitsee punaisella torilla Kremlin vieressä. On kyllä aika pramea paikka ja ihan must tutustua ruokaintoilijalle. Siellä saa helposti menemään pari sataa euroa lasiin skumppaa ja pariin ruokalusikalliseen mätiä. Kokeiltu on.

On ollut mukava muuttaa Moskovaan näin kesää päin. Ruuhkat on maltillisempia (tosin tietyöt infernaaleja), kelit lämpimät tai jopa kuumat ja mikä parasta, hedelmät ja vihannekset ovat ihan poskettoman hyviä. Asuntoamme lähes vastapäätä on pieni erikoisliike lihalle, sekä hedelmille ja vihanneksille. Haemme sieltä esimerkiksi kurkut, tomaatit, melonit, persikat ja muuta vastaavat, ne ovat paljon parempia kuin parempienkin ketjujen kaupoista löytyvät vastaavat. Ikinä en muista Suomessa syöneeni näin hyviä kurkkuja, tomaatteja ja meloneita. Samaisen kaupan vieressä on toinen erikoisliike, joka on erikoistunut lihaan, etenkin siipikarjaan. Sieltä saa mm. maukasta ja edullista kalkkunaa.

Mutta, haasteitakin toki on. Ruokaintoilijaa haittaavat ikävästi Ukrainan kriisistä johtuvat pakotteet ja sen seurauksena Venäjän vastapakotteet, joiden puitteissa lihan, maitotuotteiden ja vihannesten tuonti Venäjälle on käytännössä loppunut. Luin BBC:n uutisista, että ennen tuontikieltoja, jopa 60% ruoasta monissa Moskovan ruokakaupassa oli tuontitavaraa! Nyt siis vastapakotteiden ansiosta monia tuontitavaroita ei yksinkertaisesti enää saa Venäjällä. Päällimmäisenä tulee kuitenkin mieleen kala (etenkin Norjalainen lohi), sekä maitotuotteet. Tätähän uutisoitiin paljon Suomessakin etenkin Valion osalta, jolla oli suuret tuontimarkkinat Venäjällä. Nyt Valion tuotteita saa paljon huonommin, sillä heillä on vain pienehkö oma tuotantotehdas Pietarissa.

Vanhahkoa kalaa ja "feikki" juustoa.

Se, että Norjalaista lohta ei enää saa, ei luulisi paljon haittaavan. Onhan täällä paikallistakin kalaa ja saahan sitä kalaa pakotteiden ulkopuolisilta valtioilta. Mutta onko se tuo kylmäketjun huono toimivuus vai mikä, mutta kala-altaat ovat pääsääntöisesti aika kauheita. Kaukaa voi näyttää ihan hyvältä, mutta lähietäisyydeltä näkee ja haistaa, että ei ole tuoretta. Se on todellinen harmin paikka, sillä olemme suuria kalaruoan ystäviä.


Vielä enemmän haittaa kuitenkin maitotuotteet. Ennen pakotteita, arviolta 30-40% täällä myydystä juustosta oli tuontitavaraa, nykyään kotimaisen juuston osuus on noin 80%. Täkäläinen tuontatnto ei vain valitettavasti ole yhtä laadukasta kuin mitä EU:ssa on tottunut, ja mikä pahinta, täällä käytetään maitotuotteiden tuotannossa palmuöljyä, jonka käyttö ei nähtävästi ole hyvin säänneltyä. Eli osa juustosta on feikkiä. Ja ihan kaamean makusita! Moscow Timesin mukaan Moskovassa myydyistä juustoista vain 45% on feikkiä, muualla se voi olla jopa 80%! Nähtävästi myös voin, margariinin ja kerman tuotantoon käytetään palmuöljyä, sillä ruoanlaitto niiden kanssa on ollut lähes mahdotonta. Pitää oppia lukemaan ja äkkiä, niin osaa katsoa milloin mikäkin on feikkiä. Olen nähnyt Valion viipalejuustoa kaupassa ja etiketissä luki "100% moloko", eli 100% maitoa.

Azbuka on ihana

Mutta, kuten sanoin alussa, jos osaa ja tietää, niin kaikkeahan täältä saa. Kun tarpeeksi ketuttaa, menemme ruokaostoksille Azbuka Vkusaan joka on mielestäni ketjuruokakaupoista paras. Mutta on se kyllä kamalan kalliskin. Näin muuten lähi Azbukassa Valion vettä viiden litran tonkassa ja olin jo ottamassa sen kärryyn kunnes huomasin että se maksoi noin 6,5 euroa kun muut vastaavat maksoivat vajaan euron!

Pyaterochkan tarjontaa

Halpisliikkeistä, kuten Pyaterochkasta ostetaan lähinnä olutta, vettä, purkkiruokaa ja siivoustarvikkeita. Tuoretavaraakin voi toki ostaa, mutta usein laatu on hyvin heikkoa.


Saimme viime viikolla auton ja se helpottaa ruokaostosten tekemistä, etenkin koska täällä ei juoda kraanavettä, joten normiostosten mukana tulee ostettua vielä juomavesi. Nyt ruokakärryt voi ostaa täyteen ja kärrätä suoraan autoon. Ja kotona asia toimii yhtä sujuvasti. Ajamme auton parkkihalliin josta löytyy hissin vierestä ostoskärryjä - ei kun kamat autosta kärryyn ja kärryllä omaan kämppään. Kärryt voi jättää sitten oman kerooksen hissin eteen ja siivoja vie ne takaisin alas parkkihalliin. Toimii. Alla olevassa kuvassa tosin kärrätään kotiin Ikea-ostoksia. Osotosten tekemistä helpottaa myös se, että mont marketit ovat auki 24/7. Ikeakin on auki aamu kahteen!

Ostokset kärryillä asuntoon asti.

Nasset on niin söpöjä, että raaskiiko syödä?

Finlandia ei ole pakotelistalla.