Itse tehty BBQ-kastike ja possun ribsit

Meillä grillataan ja syödään ribsejä vuoden ympäri. Kesällä käytetään isompaa muurattua grilliä ja talvipakkasilla siirrymme pienempään pallogrilliin autokatoksen alle. Eilen oli mahtava keli ja päätimme taas laittaa grillin kuumaksi ja käristää muutamat ribsit illan matsia varten.

Kokeilimme tällä kertaa hieman erilaista reseptiä, sillä käytimme ribseihin itse tehtyä bbq-kastiketta. Kastike ja ribs -ohjeet on pääosin nyysitty Louise Pickfordin Grilliruoat, Kesäherkkuja moneen makuun kirjasta. Projekti alkoi jo heti aamulla, sillä ribsejä liotetaan viinietikassa, sekä annetaan maustua mausteseoksessa monta tuntia.

Seesaminsiemenillä ja chilillä viimeistellyt ribsit olivat succee.

Oma bbq-kastike oli helppo tehdä ja erittäin maukas

BBQ-kastike
2 dl paseerattua tomaattia
1 dl vaahterasiirappia
1/2 dl ketsuppia
1/2 punaviinietikkaa
4 rkl worcesterkastiketta
1 rkl dijon-sinapia
1 aurinkokuivattu ñora-chili
2 valkosipulin kynttä
suolaa ja pippuria

Aloita liottamalla ñora-chili. Ñoran sijaan voi myös hyvin käyttää mitä muuta tahansa chiliä, myös tuore käy. Ñora-chili ei ole kovin tulinen ja sopii mielestäni hyvin bbq-kastikkeeseen.

Mittaa kaikki ainekset kattilaan, mukaan lukien hienonnettu valkosipuli ja pehmentynyt chili. Kuumenna kiehuvaksi ja anna sitten kiehua hiljalleen noin 10-15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna kastikkeen jäähtyä hetki ja blendaa sitten monitoimikoneessa. Tarkista maku ja kaada seos ilmatiiviseen astiaan.

Possun ribsit
4 kpl possun baby ribsejä
3 dl valkoviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria
1 rkl suolaa
1 rkl savupaprikaa
2 tl ruohittua mustapippuria
2 tl sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl cayennepippuria
1,5 dl bbq-kastiketta
1 punainen chili
seesaminsiemeniä
sipulinvartta koristeeksi

Huuhtele ribsit kylmällä vedellä ja kuivaa sitten talouspaperilla. Laita kyljet vuokaan, lisää viinietikka ja anna liota ainakin 4 tuntia. Huuhtele kyljet sitten taas kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla.

Mittaa sokeri, suola, paprika, sipulijauheet ja cayennepippuri kulhossa ja sekoita hyvin. Hiero seos ribseihin anna ribsien taas maustua muutama tunti jääkaapissa.

Kuumenna grilli ja grillaa ribsejä noin 20 minuuttia per puoli tai kunnes ne ovat kypsiä. Sivele ribsejä grillauksen yhteydessä bbq-kastikkeella.

Ripottele valmiiden ribsien päälle paahdettuja seesaminsiemeniä, sipulin vartta ja tuoretta punaista chiliä.

Tarjoile esim. coleslawn kanssa.

Ragù Bolognese

Teimme eilen ison annoksen aika klassista ragù bolognesea. Pakastimessa oli erilaisia pikkupusseja jauhelihaa, jotka sopivat tähän hyvin. Oli possun jauhelihaa ja oli naudan jauhelihaa. Mukaan taisi sujahtaa myös possumakkaran täytettä. Ragu tulee liedellä kuin itsekseen, samalla kun itse puuhastelee ulkona (kun vaan välillä muistaa käydä sohimassa kastiketta!). Ruoka olikin valmis juuri sopivasti kun illan ensimmäinen matsi alkoi ja nälkäkin jo oli.

Kyllä oli muuten hyvää. Mikä tuosta noin yksinkertaisesta ruoasta tekeekin niin hyvän? Lienee tuo pitkä haudutusaika?

Ragù Bolognese

noin kilo jauhelihaa
1 porkkana
2 sellerin vartta
2 sipulia
2 isoa kynttä valkosipulia
4 siivua pekonia
1 laakerinlethi
3 rkl tomaattipyrettä
1 dl paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä
1 l lihalientä
suolaa, pippuria
kuivattua oreganoa

Paista pannulla pienksi kuutioidut vihannekset voiöljyseoksesa. Lisää sitten pannulle pienksi silputtu pekoni ja jatka paistamista kunnes pekoni sulaa joukkoon.

Ruskista jauheliha isolla pannulla ja lisää kasvikset kun se on ruskistunut. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sitten lämpöä ja kaada viini joukkoon. Kiehuta kunnes viini on haihtunut. Lisää tämän jälkeen tomaattipyre ja paseerattu tomaatti. Lisää myös osa lihaliemestä ja kiehuttele kastiketta pienellä lämmöllä. Kastike saa kiehua pienellä lämmöllä 2-3 tuntia. Lientä pitää välillä lisätä, mutta lopputulos ei saisi olla liian vetelä.

Tarjoile pastan ja parmesanin kanssa.

Maissikeitto, eli Corn Chowder

Chowderille pitäisi kyllä keksiä hyvä suomenkielinen sana. Vai onko sellainen jo? Keitto ei mielestäni oikein kuvaa chowderia, mutta toisaalta, se ei ole mikään muhennoskaan. Olisiko soppa?

No, niin tai näin. Muutaman päivän takaisesta grillauksesta jäi pari ylimääräistä maissintähkää. Päätin tehdä niistä eilen lounaaksi maissikeittoa, eli corn chowderia. Maissia kasvatetaan paljon ympäri maailmaa, myös jonkin verran Suomessa, mutta varsinkin Yhdysvalloissa se on erittäin yleinen viljelyskasvi. Olenkin pitkään halunnut kokeilla amerikkalaistyylistä maissikeittoa.  Kokeilu onnistui mielestäni melko hyvin, vaikka maissi on kyllä aika makeaa. Sitä tasapainotti hyvin pekonin suolaisuus, mutta pekonin voi toki jättää helposti pois jos haluaa kasvisversion.

Tämän reseptin lainasin Simply Recipes blogista.

Corn Chowder
2 maissintähkää
2-3 viipaletta pekonia
1 sipuli
1 porkkana
1 selleri
2-3 perunaa
1/2 paprika
1 laakerinlehti
timjamia
7 dl maitoa
suolaa, pippuria
öljyä paistamiseen

Ota yksi pekoniviipale ja paista sitä kattilassa pienessä määrässä öljyä. Älä anna pekonin ruskistua. Lisää kattilaan pilkottu sipuli ja jatka paistamista noin 4-5 minuuttia. Lisää kattilaan sitten kuutioitu selleri ja porkkana. Jatka kypsentämistä toiset 5 minuuttia.

Tällä välin irrota maissin jyvät tähköistä (onkohan cob yhtä kuin tähkä?). Leikkaa tähkät sitten puoliksi ja lisää kattilaan. Lisää myös laakerinlehti ja maito. Anna kiehua ihan minimillään noin 30 minuuttia. Keiton hiljalleen kiehuessa, paista loput pekoniviipaleet rapeaksi.

Kun keitto on kiehunut hiljalleen puoli tuntia, ota maissintähkät, pekoniviipale ja laakerinlehti pois kattilasta.

Lisää kattilaan kuutioitu peruna, paprika, suolaa ja pippuria. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia ja lisää sitten maissi ja timjami. Keitä vielä noin 5-10 minuuttia tai kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä.

Tarjoile valmiin keiton päällä rapeaksi paistettua pekonia.

T-luupihvi, eli Bistecca alla Fiorentina

Juhannussää jätti toivomisen varaa. Mökillä oli kyllä kivaa; kalasaalis oli hyvä ja seura mitä mainiointa, mutta kyllä tuo sää vähän jäi harmittamaan. Palaan siis vielä Italiaan.

Bistecca alla Fiorentina. Miksi, voi miksi, ei kotoa saa näitä Italiassa tuikitavallisia t-luupihvejä? En muista kaupassa näitä nähneeni, mutta menen vielä huomenna Hakaniemen halliin ja tarkistan asian...

Luciganon pienessä kylässä ostimme paikalliselta lihakauppiaalta yhden t-luupihvin. Bistecca alla Fiorentina on siis iso t-luupihvi (meidän oli noin kilon verran) ja se kai perinteisesti syödään kimppaan, kuten mekin teimme. 

Voi että oli hyvää! Ei tarvinnut kuin vähän suolaa ja pippuria, hyvää tilan omaa oliiviöljyä ja rosmariinia. Puugrillillä vaan kypsennettiin, mutta jättettiin keskeltä vähän punaiseksi. Taivaallisen hyvää!

Lisukkeeksi Janne teki gremolta-tyyppistä lisuketta niistä aineksista mitä nyt kämpillä sattui oelmaan. Siihen tuli salviaa, basilikaa, valkosipulia, parmesania ja oliiviöljyä. Nam.

Oman talon vuokraamisen hyvä puoli on se, että voi tehdä päivittäin ruokaa aineksista mitä kotona ei tulisi usein tehtyä, ainakaan tuoreista raaka-aineista. Matkallamme teimme mm. kampasimpukkaa, kalmaria ja katkarapuja. Ah!

Italia! Ja grillattu mustekala

 

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi postannut mitään! Viime postaus taisi olla huhtikuussa kun kävimme Berliinissä synttärimatkalla. Ehkä kärsin jonkinlaista neljänkympin kriisiä...

Tulimme juuri Jannen kanssa Italiasta ja serkku kuittasi että nyt on varmaan materiaalia jota postata. Hmmm... totta puhuakseni, en ottanut paljon kuvia ruokabloggaus mielessä, vaikka reilu viikko pyörikin aika paljon syötävän ympärillä. Vuokrasimme huvilan kauniista Toscanasta viikoksi, Lucignanon kylän kupeesta. Sisko miehensä kanssa tulivat kanssamme mökkiä asuttamaan. Tämän lisäksi vietimme Jannen kanssa myös muutaman yön Roomassa tutustumassa sen lukuisiin nähtävyyksiin ja ruokatarjontaan. Ah Roma!

Sisareni ja minä päätimme jo ennen matkaa että mustekalaa on tehtävä kun Italiaan päästään ja kun Lucignanon kylässä oli torstaiaamuna markkinapäivä, ostimme kalakauppiaalta ihanan tuoreen otuksen. Sen grilliresepti alla.

 

Lucignano on hyvällä paikalla. Siinä on ihan lähettyvillä Siena, Cortona, Chiantin viinialue ja Firenzeen voi tehdä päivämatkan helposti.

 

Grillattu mustekala

Pahoittelut huonoista kuvista, mutta vannon että lopputulos oli äärimmäisen herkullinen ja kaikkien matkalaisten yksi suosikkiruoista.

1 mustekala
1 sitruuna
2 valkosipulin kynttä
1,5 dl valkoviiniä
rosmariinia
vettä
suolaa, pippuria
oliiviöljyä paistamiseen

Ostimme mustekalan valmiiksi puhdistettuna, joten sitä ei onneksi tarvinnut pelätä. Olisi voinut mennä sormi suuhun...

Laita mustekala kattilaan. Lisää kattilaan lohkottu sitruuna, oksa rosmariinia, karkeasti hakattu valkosipuli, viini ja vesi. Lisää myös ripaus suolaa. Liemen tulee peittää mustekala. Keitä otusta 30-90 minuuttia, riippuen koosta. Mustekala on kypsää kun veitsen kärki uppoaa siihen helposti. Meidän otus oli valmis noin 40 minuutissa. Anna mustekalan jäähtyä kunnes se on huoneenlämpöinen.

Sivele mustekalan pintaan oliiviöljyä ja mausta se suolalla ja pippurilla. Grillaa mustekala halsterissa molemmin puolin noin 5 minuuttia per puoli, kunnes se vähän ruskistuu ja lonkerot alkavat kärvistellä. Älä grillaa liian kauan, ettei liha muutu kumiseksi.

Meidän mustekala onnistui loistavasti ja oli erittäin maukasta. Söimme sen välipalana tuoreen vaalean leivän ja valkosipuliöljyn kanssa. Nam!

Huomenna siirrytäänkin sitten erilaisiin mökkimaisemiin Keski-Suomeen. Taitaa tulla aika sissimökkeilyä, ulkona kun sataa vettä ja räntää ja vihmoo aika kovaa. Palataan kesätunnelmiin myöhemmin. Ciao!

Raaka otus

Maukkaita lonkeroita

Berliini!

 

No nyt se sitten tapahtui. 40 vuotta tuli täyteen! Tämän kunniaksi Janne organisoi viime viikonloppuna yllätysmatkan Berliiniin. Mukaan tuli myös siskot miehineen. Minun käskettiin vain pakata viikonloppukassi ja matkan määränpää paljastui vasta lentokentällä.

Olipa ihana matka! Kiitos kaikille.

Berliinissä kevät oli jo pitkällä ja aurinko paistoi sen verran lämpimästi, että pystyi istumaan terdellä kaljalla. Matka oli lyhyt ja sukkuloimme lähinnä pakkonähtävyyksiä ihmetellen ympäri Berliiniä. Mikään gourmet matka tämä ei ollut; ruoka oli lähinnä döner ja currywurst painotteista. Ja pretzeliä tietty.

Sen verran oli pakko leikkiä foodya, että käytiin kuitenkin kehutussa KaDeWe:n ruokakerroksessa, joka nyt oli lähinnä itsensä kidutusta. Nyyh, olispa tuollainen kauppa kodin lähellä. Tosin, ruokakustannukset voisi nousta kohtuuttomasti... 

Paras ruokakokemus oli Espanjalais-Portugalilainen ravintola La Sepia. Me olemme kaikki viettäneet jonkin verran aikaa Portugalissa, joten tämä tuntui luontevalta valinnalta. Hyvä paikka!

La Sepia, Marburger Straße 2, Berliini

La Sepia

Portugalilainen kalakeitto - caldeirada pe peixe

Sisareni ja minä pääsimme lauantaina suomalais-portugalilaisen ystäväpariskunnan luokse kokkioppiin. Tällä kertaa teimme portugalilaista kalakeittoa, caldeiradaa. Fernando kertoi että portugalissa tähän käytetään usein merikrottia, mutta me käytimme nyt madetta. Tämä onkin hyvä, sillä eikös made ole suositeltavien kalojen listalla, kun taas tuo merikrotti ei?

Caldeiradaan laitetaan kerroksittain hurja määrä eri aineksia ja koko homma keitetään sitten hyvässä liemessä (me käytimme katkarapujen keitinlientä) ja viinissä.

Kuvat eivät tee oikeutta tälle ruoalle. Oli todella maukasta!

Caldeirada de peixe

mm.
madetta (päineen kaikkineen)
pussi vihersimpukoita
pussi katkarapuja
kalmaria
perunaa
sipulia
valkosipulia
tomaattia
paprikaa
tomaattimurskaa
korianteria
valkoviiniä
hyvää lientä

Kaikki ainekset ladotaan kerroksittain (ks. kuvat alla) isoon kattilaan. Sitten ruoka haudutetaan kypsäsksi hyvässä liemessä ja tujauksessa hyvää valkoviiniä.

Keittolautasen pohjalle laitetaan pala hyvää, tuoretta leipää ja keitto tarjoillaan leivän päälle.

Kiitos Fernando ja perhe vieraanvaraisuudestanne! Ruoka oli myös mitä parhainta.

P.S. Fernandon kaveri Victor, teki keitettyjen rapujen kuorista oikein maukasta keittoa. Harmittavasti en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota tai ottanut kuvia.